Sukukokous pidettiin Rovaniemellä Lähteentien pirtissä 10.7.2016. Kokouksen teemana olivat evakkomuistelmat. Evakkoajoista kertoi useampi suvun jäsen: Aune Mäkitiura – Rautionsaari, Vilho Puro – Rantavitikka, Tapio Salo – Koivu, Katri Tiuraniemi – Tapio, Paavo Mäkitiura – Jaatila.
Muistelmia evakkoajoilta
Paavo Mäkitiura
Haaparannalla oli täisauna. Naiset olivat alasti ja ruotsalaiset sotilaat katselivat. Mäkitiuralta lähtivät Matti ja Anna-Liisa lapsineen. Mummot Ida ja Greta Sofia jäivät kuitenkin Jaatilaan ja jäin heidän kanssaan. Muutaman päivän kuluttua armeijan miehet tulivat ja sanoivat, että viimeinen juna on asemalla ja siihen on nyt mentävä. Ja niin lähdimme sillä viimeisellä junalla. Yksi pariskunta kyliltä ei lähtenyt ja hänen pieni vaimo mahtui uuniin piiloon ja saksalaiset olivat nauraneet, kun olivat löytäneet hänet uunista.
Aluksi jaatilalaiset asuivat elokuvateatterissa nimeltään Röd Kvarna Vindessä. Siellä naiset tiskasivat ja yksi poika härnäsi tyttöjä sillä seurauksella, että lautaspino tippui lattialle. Tämä nainen oli Elma, joka myöhemmin meni naimisiin Ruotsalaisen Olavin kanssa. Sitten ruotsalaiset rakensivat 10 parakkia, jonne muutettiin ja niissä asuttiin koko talvi.
Yliruikan mummo pääsi töihin, kun oli kielitaitoinen. Äiti pääsi töihin kauppaliikkeeseen. Sisko Tuula oli mukana, hän jäi kauppiaspariskunnan luo, kun muut lähtivät Jaatilaan ja sille tielle Tuula jäi kokonaan. Siskopuoli kuoli evakossa ja haudattiin Ruotsiin.
Ruoka oli hyvää, kaksi mummoa hoiti ruokatarjoilun. Parakki oli numero 10, lapset kävivät koulua. Koulua pidettiin suomen kielellä. Ruotsalaisten kanssa ei juurikaan oltu tekemisissä. Sain uudet sukset ja uudet siteet. Kun lähdimme Suomeen, sukset otettiin pois ja itkuhan siinä tuli.
Meidät tuotiin kuorma-autolla kotiin. Jaatilassa silta oli räjäytetty, tie kulki radan vartta ja sieltä katseltiin, miltä kylä näytti. Mentiin Kankaalle ja talot Hookananniemellä olivat kaikki pystyssä. Jaatilassa kolme taloa oli palanut, ja yksi oli Linnan poikien talo. Sotilaat olivat nostaneet perunat syksyllä valmiiksi perunakellareihin. Myös vilja oli puitu ja nostettu seipäille. Syksyllä Hookanan Iisak oli ehdottanut, että ylimääräiset eläimet tapetaan ja näin tehtiinkin Hookananniemellä joka talossa. Mäkitiuran Valtterilla oli tynnyri täynnä lohta. Sekä lihat että kalat suolattiin ja haudattiin maahan ja keväällä kun tultiin Ruotsista, niin muutoin oli hankalat sääntelyajat, mutta Hookananniemellä syötiin joka päivä lihaa ja lohta.
-Paavo Mäkitiura, kesä 2016
Katri Tiuraniemi
Mimmi vietiin Rojanforsiin porukan mukana. Sairastuin matkalla tulirokkoon ja kurkkuangiinaan, ja minut vietiin Luulajaan sairaalaan. Siellä oli hyvä olla. Meitä sairaita oli paljon. Lääkäreitä oli kaksi ja he olivat hyvin työllistettyjä. He olivat tehneet pitkää päivää ja olivat humalassa, kun muuten eivät jaksaneet.
Sairaalasta pääsin perheeni luo Älsbyn Prykteen. Vanhemmat surivat, kun joutuivat lähtemään kotoa. Meille nuorille se oli kuitenkin kulta-aikaa. Opeteltiin ruotsia ja ruotsalaiset nuoret opettelivat suomen kieltä. Meitä oli suomalaisia tyttöjä ja ruotsalaiset olivat poikia, ruotsalaisia tyttöjä ei ollut kylällä kuin yksi. Pian opimme puhumaan paikallista murretta.
Meidän perheellä oli oma asunto, Nilssonin perheen kesäpirtti, joka oli talvellakin lämmin. Tapionkyläläiset asuivat kilometrin päässä parakeissa ja lehmät olivat kylän navetoissa. Ne nuoret, jotka asuivat parakeilla, joutuivat riitoihin vanhempien kanssa, kun nämä halusivat mennä aikaisin nukkumaan. Pelasimme jalkapalloa ja siinä tuoksinassa loukkasin isovarpaani, joka vihoittelee vieläkin.
Meille nuorille evakkoaika oli yhtä juhlaa. Kaupasta saatiin ruokaa, ja sitä ei tarvinnut maksaa, ei toisaalta ollut rahaakaan. Sunnuntaisin kiipesimme Brykässä olevan vaaran laelle ja sieltä näki kauas maisemia, Biteoon saakka. Tansseja pidettiin Gänbergin isossa pirtissä. Siellä pirtissä oli vanha pappa, joka halusi opetella suomea ja hänelle pojat opettivatkin joitakin sanontoja. Jos pappa olisi tiennyt, mitä ne tarkoittavat, hän olisi voinut suuttuakin.
Toukokuussa palasimme kotiin, mutta vastassa olivat vain rauniot. Savusauna rannalla oli jäänyt polttamatta. Sinne asetuimme asumaan vuodeksi koko perhe. Sitten alkoivat jälleenrakennustyöt. Koko perheen voimin rakensimme asuinrakennuksen ja suojan lehmille. Ei ollut suuria vaatimuksia.
Isä joutui tai pääsi uiton veneen kuskiksi. Äiti rakensi ensi tilassa saunan. Saksalaiset olivat koonneet pöllejä ja tehneet siihen lähelle poteroita maahan. Siellä oli käyty kovia taisteluita suomalaisten kanssa. Äiti ja me lapset kokosimme pöllit ja teimme niistä saunan, ja hyvä tuli. Siinä saunassa kylvettiin monta vuotta. Vielä tekaisi äiti lauteet ja yhden penkin. Niin elämä jatkui entiseen malliin, ja tyytyväisiä olimme, kun saimme pitää kotikonnut.
Myös Elo-Riihi oli jäänyt palamatta. Siellä oli paljon verisiä siteitä, sinne oli tuotu haavoittuneita. Ruotsin radion uutisista kuulimme, että Kellosuvannolla oli kovia taisteluita. Kerran löysin saunan vierestä kananmunaa muistuttavan esineen, jonka heitin jokeen. Siellä se räjähti. Muuten kranaatteja ei löytynyt.
-Katri Tiuraniemi, kesä 2016
Sukukokous Rovaniemellä 2016. Kuvaaja Saraste.